Näin elokuisen aamuauringon noustua on paras hetki alkaa uusi harrastus: blogin kirjoittaminen. Olen harrastajakirjoittaja noin kolmenkymmenen vuoden kokemuksella, ja harrastuksena se pysyy niin kauan kuin kynäkin kädessä, tai sormet näppäimille taipuu...

Ovat kisailleet nuoret ja kauniit, rohkeatkin, taas Saksanmaalla. On saatu nähdä ja kuulla ihmeellisiä juoksuja, upeita hyppyjä, loistavia heittoja ja hirmuisia pettymyksiäkin. Siitäpä tuli mieleeni vanha runonruotoni urheilun elämää suuremmasta maailmasta. Kaiken uhallakin julkaisen riimittelyn tässä, kommentiksi ja aluksi blogistin uralleni

Sankarit urheilukenttien

kimpussa sekuntien, senttien

kisaavat puolesta coca-colan

nokian tai motorolan

puhtaana, tai sitten ei

juoksu toi, testi vei

käyttö on sallittua

kun se on hallittua

vaan kiinni jos jäänet

nousevat kiihkeät äänet

sinut joukolla tuomitaan

solmuruoskalla suomitaan

toisin voimin jatketaan yhä

on rahan mahti pyhä

penkkiurheilija hikisine lippuineen

katsomoon saapuu kultahippuineen

joka paikassa lukee: lisää maksa

tuo on hinta, tämä taksa

pyylevä herra tummissaan

katsomoa seuraa kummissaan

tyhjiä paikkoja näkee hän

mistä saisi katsojia enemmän

päässäni keittää, tämä jo riittää

taidan kumartaa ja kiittää

muualta etsin elämykseni kyllä

teidän elintasoanne

en enää pidä yllä!